Kummallisia kysymyksiä: How did curry become Britain’s national dish?

Steak and kidney pie? Sunday Roast? Fish and chips? Paahtopaisti ja yorkshiren vanukas? On mahdotonta määritellä, mikä on Britannian kansallisruoka, mutta curryllä on yhtä hyvä oikeus kuin millään muulla.

Vuonna 2015 maassa oli noin 12 000 intialaista ravintolaa, jotka työllistivät 100 000 ihmistä ja tuottivat 4,2 miljardin punnan tulot. Tästä huolimatta sana ”intialainen” on harhaanjohtava: suurin osa Britanniassa tarjoilluista perinteisistä currista on itse asiassa bangladeshilaisia, ja monet ravintoloitsijat voivat jäljittää juurensa suoraan itäbangladeshilaisen Sylhetin kaupunkiin.

Ironisesti Sylhet ei ole kuuluisa currysta, vaan pikemminkin syvästi käyneestä tahnasta, joka valmistetaan kuivatusta punti-kalasta. Ehkä tällä ei ole suurta merkitystä, sillä mieltymyksemme paljastavat omalaatuisen brittiläisen näkemyksen Manner-Euroopan keittiöstä; kana tikka masala, jota Robin Cook kutsui maan suosikkiruuaksi vuonna 2001, luotiin ensimmäisen kerran Glasgow’ssa ja kana baltti Birminghamissa.

Lontoolaisen George Streetin 102:n seinällä oleva vihreä laatta kertoo ohikulkijalle, että se oli ”Hindoostane-kahvilan paikka vuonna 1810”.

Lontoolaisen George Streetin 102:n seinässä on vihreä laatta, jonka mukaan se oli ”vuonna 1810 Hindoostane coffee house”. Lontoon ensimmäinen intialainen ravintola. Omisti Sake Dean Mahomed (1759-1851)”. Tästäkö alkoi rakkaussuhteemme intialaiseen ravintolaan?

Patnassa syntynyt Mahomed otettiin kapteeni Godfrey Bakerin siipien suojaan sen jälkeen, kun hänen isänsä oli saanut surmansa taistelussa palvellessaan kirurgiharjoittelijana Brittiläisen Itä-Intian komppanian palveluksessa. Vuonna 1782 hän lähti Bakerin mukana Irlannin Corkiin ja kirjoitti siellä ollessaan ensimmäisen intialaisen englanniksi kirjoittaman kirjan, The Travels of Dean Mahomet (1794), joka on sekoitus omaelämäkertaa ja matkakertomusta. 1800-luvun vaihteessa hän oli jälleen liikkeellä, sillä Lontoon kirkkaiden valojen houkutusta oli liian vaikea vastustaa.

Sake Dean Mahomed (1759-1851). Muotokuva Royal Pavilion & Museums, Brighton & Hove.

Basil Cochrane, niin sanottu nabob, joka oli hankkinut omaisuutensa Intiassa, pröystäili varallisuudellaan asentamalla höyrykylvyn taloonsa Portman Squarella. Hän avasi sen maksavalle yleisölle ja palkkasi Mahomedin hoitamaan sitä. Yksi tarjolla olleista nähtävyyksistä oli champooi, eräänlainen vartalonkuorinta, jossa yhdistyvät hieronta ja puhdistus, ja se oli lähes varmasti Mahomedin idea, mikä teki hänestä miehen, joka toi shampoohieronnan tähän maahan.

Mahomedilla oli kuitenkin suurempia ajatuksia. The Morning Post -lehdessä 2. helmikuuta 1810 painetussa ilmoituksessa hän ilmoitti, että ”aidon curriejauheen valmistajana” hän oli perustanut ”Hindostanee Dinner and Hooka Smoking Club -klubin … jossa aidoista hindostanee-ruoista koostuvat illalliset tarjoillaan lyhyellä varoitusajalla”. Yksi hänen tärkeimmistä asiakkaistaan oli ”Hindoo Stuart”, kuten Charles Stuartia kutsuttiin, mies, joka oli innostunut kaikesta Intiasta. Tarjolla oli jopa take away -palvelu: ”Ne naiset ja herrasmiehet, jotka haluavat, että Intian illalliset valmistetaan ja lähetetään heidän kotiinsa, voivat saada ne täsmällisesti, kunhan he ilmoittavat siitä etukäteen.”

Ehkä liikeidea oli virheellinen. Monilla, jotka olivat palvelleet Intiassa ja joiden olisi pitänyt olla Mahomedin luonnollinen asiakaskunta, oli omia intialaisia palvelijoita, joten heillä ei ollut tarvetta käydä ravintolassa maistelemassa curryn eksoottisia herkkuja. Epätoivoisessa suunnanmuutoksessa Mahomed alkoi vedota suoraan intialaisiin herrasmiehiin ja tarjosi, kuten hän väitti The Times -lehdessä 27. maaliskuuta 1811, laitosta, ”jossa he voivat nauttia Hoakhaa, jossa on aitoa Chilm-tupakkaa, ja intialaisia ruokalajeja, jotka ovat kaikkein täydellisimpiä ja joiden suurimpien nautiskelijoiden mukaan eivät vedä vertoja yhdellekään currylle, jota on koskaan valmistettu Englannissa”. Valitettavasti hän joutui konkurssiin parin vuoden kuluttua avaamisesta. Uuden johdon alaisuudessa ravintola jatkoi toimintaansa, kunnes se lopulta suljettiin vuonna 1833.

Onneksi Mahomedilla oli käytössään shampoo-taidot, joihin hän turvautui, kun hän avasi Englannin ensimmäisen kaupallisen ”shampoohöyrykylvyn” Brightonissa vuonna 1814 Queen’s Hotellin nykyiselle paikalle. Se oli huikea menestys, ja Mahomed ansaitsi lempinimen ”tohtori Brighton” sekä nimityksen shampoohoitokirurgiksi sekä kuninkaille Yrjö IV:lle että Vilhelm IV:lle.

Mahomed’s Baths in Brighton, Sake Dean Mahomedin suuri menestys.

Mutta oliko Mahomed’s ravintola todella ensimmäinen? Olihan Iso-Britannia Itä-Intian komppanian muodossa toiminut mantereella jo 1600-luvulta lähtien ja perusti ensimmäisen tehtaansa ja varastonsa nykyisen Chennain alueelle vuonna 1639. Mausteet kuuluivat kauppatavaroihin, ja Intiassa palvelleiden on täytynyt tuoda mukanaan curryn maku, joka tarjosi tervetulleen vastakohdan brittiläisen ruoan tylsyydelle tuohon aikaan. Lontoon Haymarketissa sijaitseva Norris Street Coffee House tarjoili currya jo vuonna 1733.

Hannah Glasse, Georgian ajan Englannin rouva Beeton, sisällytti The Art of Cookery Made Plain and Easy -teokseensa (1747) reseptejä intialaisesta pilau-ruoasta, ja myöhemmissä painoksissa valikoima laajeni intialaisiin suolakurkkuihin sekä kani- ja kana-curryyn. Hänen reseptissään To make a currey the Indian Way neuvottiin kokkia käyttämään kahta kanaa varten ”unssin Turmerickia, ison lusikallisen inkivääriä ja hakattua pippuria”, ja hän varoitti, että nämä ainekset ”on lyötävä hyvin hienoksi”.

Lyhyesti sen julkaisemisen jälkeen Piccadillyssä sijaitseva Sorlie’s warehouse tarjosi curryjauhetta postimyynnissä, ja curry ja riisi olivat erikoisuuksia useissa Piccadillyn alueen ravintoloissa 1780-luvulla. Mahomed’s Hindoostane, jos sillä oli mainetta, oli luultavasti ensimmäinen intialaisen omistama ravintola, joka tarjosi yksinomaan intialaista ruokaa.

Jarndyce Antiquarian Books myi Lontoossa kesäkuussa 2018 ABA Rare Books -messuilla ABA:n harvinaisten kirjojen messuilla 8500 punnalla kirjaa, jota kuvailtiin nimellä Comprehensive Late Eighthteenth Century Manuscript Receipt Book ja jonka nimi on Receipt Book 1786. Sen sisällä oli kaksi käsinkirjoitettua sivua, joilla esiteltiin yksityiskohtaisesti Hindoostane Dinner and Hooka Smoking Clubin ”Bill of Fare”, joka tarjoaa kiehtovan käsityksen Mahomedin tarjoamista ruokalajeista ja niiden hinnoista.

Kahdenkymmenenviiden tarjotun ruokalajin joukossa oli lammas- tai vasikanlihaa (Coolmah of Lamb or Veal) kahdeksan shillingin hintaan kappaletta kohti, mikä vastaa nykyään 31 puntaa, hummeri- tai kanacurrya 12 shillingin (47,50 puntaa) hintaan, ja makee pullaoo yhden guinean (83 puntaa) hintaan. Jos halusit todella ylpeillä, ananas-pullaoo maksoi 36 shillinkiä eli 142 puntaa. Lisäksi tarjolla oli laaja valikoima leipiä, chutneya ja ”useita muita ruokalajeja, joita on liian monta mainitsematta”. Hinnat saattavat kertoa, miksi Mahomedilla oli vaikeuksia.

Mahomedin epäonnesta huolimatta curry oli alkanut saada suosiota, ja kylmän lihan maustamiseen suositun kurkuman, joka on curryn tärkein ainesosa, tuonti kolminkertaistui vuosina 1820-1840.

Currya mainostettiin 1840-luvulla sen ravitsemuksellisten ja terveydellisten hyötyjen vuoksi, sillä sen säännöllisen nauttimisen väitettiin stimuloivan vatsaa, vilkastuttavan verenkiertoa ja lisäävän mielen virkeyttä. Vuoden 1857 kapina pisti kaiken intialaisuuden pahaan hajuun, ja kesti yli puoli vuosisataa, ennen kuin curry voitti kuninkaallisesta suojelusta huolimatta menetetyn maaperän takaisin.

Lontoon ensimmäinen korkeatasoinen intialainen ravintola, Veeraswamy, avattiin vuonna 1926 – se toimii edelleen, ja sille myönnettiin Michelin-tähti vuonna 2016 – ja sieltä saattaa olla alkunsa saanut perinne, jonka mukaan curryn kanssa juodaan olutta. Tanskan prinssi Axel, yksi ravintolan vakioasiakkaista, lähetti joka vuosi tynnyrin Carlsbergia. Juomasta tuli niin suosittu mausteisten ruokien seuralainen, että ravintola alkoi tuoda sitä itse. Kun tarjoilijat lähtivät perustamaan omia ravintoloitaan, he veivät tavan mukanaan. Todennäköisesti.

Nämä curryherkut ovat aina tervetulleita.

Credit: Colony Grill

Kedgeree on klassinen englantilais-intialainen ruokalaji, joka on ollut Britanniassa erittäin suosittu viktoriaanisista ajoista lähtien.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.