FourWeekMBA

Porterin timanttimalli on timantinmuotoinen viitekehys, joka selittää, miksi tietyt toimialat tietyssä maassa tulevat kansainvälisesti kilpailukykyisiksi, kun taas muiden maiden toimialat eivät. Malli julkaistiin ensimmäisen kerran Michael Porterin vuonna 1990 ilmestyneessä kirjassa The Competitive Advantage of Nations. Tässä viitekehyksessä tarkastellaan yrityksen strategiaa, rakennetta/kilpailijoita, tuotannontekijäolosuhteita, kysyntäolosuhteita sekä niihin liittyviä ja niitä tukevia toimialoja.

Porterin timanttimallin ymmärtäminen

Traditionaalisen talousteorian mukaan sellaiset tekijät kuin maa-ala, työvoima, väestömäärä ja luonnonvarat ovat ratkaisevia tekijöitä, jotka vaikuttavat ratkaisevasti siihen, että kansakunta saa kilpailuetua.

Michael Porter kuitenkin väitti, että tämä malli oli melko passiivinen yhteenveto taloudellisesta potentiaalista ja että edellä mainitut tekijät eivät suinkaan luo kestävää kasvua, vaan saattavat heikentää mahdollista kilpailuetua.

Sen sijaan hän ehdotti, että neljällä muulla ominaisuudella voitaisiin tarkasti ennustaa, tuottaako kansakunta kansainvälisesti kilpailukykyisiä organisaatioita. Nämä neljä ominaisuutta antavat Porterin mallille timantin muodon, josta se tunnetaan, ja ne selitetään seuraavassa kappaleessa.

Porterin timanttimallin neljä ominaisuutta

Yrityksen strategia, rakenne ja kilpailu

Tämä ominaisuus käsittää sen, miten yritykset ovat rakenteeltaan ja hallinnaltaan erilaisia. Siihen kuuluvat myös yrityksen tavoitteet ja mahdollinen kilpailutilanne. Kilpailu on erityisen tärkeää, koska se pakottaa yritykset innovoimaan ja valmistaa ne paremmin kansainvälisille markkinoille.

Esimerkiksi saksalaisista autonvalmistajista BMW:stä, Mercedes-Benzistä ja Audista ei olisi tullut maailmanlaajuisesti menestyviä tuotemerkkejä ilman kovaa kilpailua, jota ne kohtaavat kotimaassaan Saksassa.

Tekijäolosuhteet

Tekijäolosuhteet ovat luonteeltaan perusluonteisempia, ja niillä viitataan ammattitaidottomaan työvoimaan, luonnonvaroihin ja infrastruktuuriin. Porter kuitenkin väitti, että kehittyneemmät tuotannontekijäolosuhteet, kuten ammattitaitoinen ja erikoistunut tietämys ja pääoman saatavuus, ovat tärkeämpiä kilpailuedun kannalta.

Kysyntäolosuhteet

Kysyntäolosuhteilla viitataan kysynnän tasoon toimialan kotimarkkinoilla. Kysyntä synnyttää kilpailua, ja kilpailu puolestaan synnyttää innovaatioita. Erityisiä kysyntäolosuhteita voivat olla markkinoiden koko ja markkinoiden kehittyneisyys.

Suhteessa olevat ja tukevat toimialat

Useimmat suuret yritykset ovat vain niin menestyksekkäitä kuin niiden toimitusketjut. Useimmat ovatkin riippuvaisia liittoutumista ja hyvistä suhteista tavarantoimittajiin saadakseen kustannussäästöjä, jotka voidaan siirtää kuluttajille. Kansakunnat, joihin on keskittynyt paljon suuria, innovatiivisia ja lähellä toisiaan toimivia yrityksiä, helpottavat innovaation leviämistä.

Esimerkiksi Kalifornian Piilaakson teknologiayritysten keskittymä helpottaa innovaatiota innovatiivisten ja usein toisiaan tukevien yritysten läheisyyden vuoksi.

Porterin timanttimallin kritiikki

Koska Porterin malli arvioi kilpailua suhteellisen laajassa kansakuntakontekstissa, sitä on arvosteltu.

Kritiikkiin kuuluu:

  • Soveltamisala – kun malli kehitettiin vuonna 1990, se käsitti vain 10 kehittynyttä maata. Näin ollen se ei vielä sovellu toisen tai kolmannen maailman maihin.
  • Ristiriitaista näyttöä – on olemassa runsaasti näyttöä siitä, että kansakunnan kilpailukykyyn liittyy monia ulkoisia vaikutteita, joita Porter ei ota huomioon.
  • Toimialavalikoivaa – Porterin alkuperäinen analyysi keskittyi pankkisektoriin, konsulttiyrityksiin ja valmistajiin. Jotkut tutkijat ovat kyseenalaistaneet, onko malli lainkaan relevantti monille suurille ja vaikutusvaltaisille globaaleille palveluyrityksille, kuten McDonald’sille.

Keskeiset johtopäätökset:

  • Porterin timanttimalli on taloustieteellinen malli, jossa väitetään, että tietyn organisaation globaali kilpailukyky on riippuvainen siitä, missä maassa se toimii.
  • Porterin timanttimalli perustuu neljään keskeiseen ominaisuuteen, jotka selittävät kilpailukyvyltään vahvan maan vaatimukset.
  • Porterin timanttimalli on saanut kritiikkiä siitä, että se ei ole laaja-alainen, ja se keskittyy valikoituihin, muihin kuin palveluihin liittyviin toimialoihin.
  • Lue myös: Liiketoimintastrategia, esimerkkejä, tapaustutkimuksia ja työkaluja

Muita Michael Porterin viitekehyksiä

Porterin viisi voimaa

Porterin viisi voimaa on malli, joka auttaa organisaatioita ymmärtämään paremmin toimialaansa ja kilpailua. Sen julkaisi ensimmäisen kerran professori Michael Porter kirjassaan ”Competitive Strategy” 1980-luvulla. Malli jaottelee toimialat ja markkinat analysoimalla niitä viiden voiman avulla

Porterin yleiset strategiat

Kirjassaan ”Kilpailuetu” vuonna 1985 Porter käsitteellisti kilpailuedun käsitteen tarkastelemalla kahta keskeistä näkökulmaa. Toimialan houkuttelevuus ja yrityksen strateginen asemointi. Jälkimmäinen voidaan Porterin mukaan saavuttaa joko kustannusjohtajuuden, erilaistumisen tai keskittymisen kautta.

Porterin arvoketjumalli

Vuonna 1985 julkaistussa kirjassaan Competitive Advantage (Kilpailuetu) Porter selittää, että arvoketju on kokoelma prosesseja, joita yritys suorittaa luodakseen arvoa kuluttajilleen. Näin ollen hän väittää, että arvoketjuanalyysi liittyy suoraan kilpailuetuun. Porterin arvoketjumalli on Harvard Business Schoolin professorin Michael Porterin kehittämä strategisen johtamisen väline. Työkalulla analysoidaan yrityksen arvoketjua – joka määritellään niiden prosessien yhdistelmäksi, joita yritys käyttää rahan tuottamiseen.

Porterin timanttimalli

Porterin timanttimalli on timantinmuotoinen viitekehys, joka selittää, miksi tietyt toimialat jossakin maassa tulevat kansainvälisesti kilpailukykyisiksi, kun taas muiden maiden toimialat eivät. Malli julkaistiin ensimmäisen kerran Michael Porterin vuonna 1990 ilmestyneessä kirjassa The Competitive Advantage of Nations. Tässä viitekehyksessä tarkastellaan yrityksen strategiaa, rakennetta/kilpailijoita, tuotannontekijäolosuhteita, kysyntäolosuhteita sekä niihin liittyviä ja niitä tukevia toimialoja.

Porterin neljän kulman analyysi

Amerikkalaisen akateemikon Michael Porterin kehittämä neljän kulman analyysi auttaa yritystä ymmärtämään sen tiettyä kilpailutilannetta. Analyysi on eräänlainen kilpailutiedustelun muoto, jossa yritys määrittää tulevan strategiansa arvioimalla kilpailijoidensa strategiaa tarkastelemalla neljää elementtiä: ajureita, nykyistä strategiaa, johdon oletuksia ja kyvykkyyksiä.

Muut strategiakehikot

  • Porterin viisi voimaa
  • Ansoffin matriisi
  • Blitzscaling Canvas
  • Liiketoiminta-analyysin viitekehys
  • Liiketoimintamallien viitekehys
  • Kaavio liiketoimintamalleista
  • Kaavio liiketoimintamalleista
  • Sininen valtameri -strategia

.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.