Aivot

Tässä luvussa käsitellään vesinisäkkäiden aivoja. Sopeutuminen vesiympäristöön on monitahoinen ilmiö, joka on nähtävissä useissa nisäkäsryhmissä ja -lajeissa. Hammasvalailla (odontocetes) sekä ruumiinmuoto että aistielinten ja aivojen morfologia antavat viitteitä valintapaineista, jotka ovat saattaneet johtaa yksinomaan vesielämään. Näiden eläinten aivojen evoluution ymmärtämisessä on kuitenkin joitakin esteitä. Ensinnäkin tiedeyhteisö tuntee vain hyvin harvojen lajien aivojen morfologian, ja tässä yhteydessä on kyse lähinnä pullonokkadelfiinistä (Tursiops truncatus; käsitellään myöhemmin). Toiseksi aivot itsessään eivät fossiilisoidu; vain niiden ulkomuotoa voidaan tutkia luonnollisista endokasteista. Näin ollen aivojen evoluution jäljittäminen fossiileista on vaikeaa, ja sitä on täydennettävä fylogeneettisellä rekonstruktiolla nykyisten sukulaisten perusteella. Kolmanneksi, vaikka analogisten kehityssuuntausten (kädelliset) vertaileva tarkastelu voi olla hyödyllistä aivojen evoluution ymmärtämiseksi pitkälle aivokuorella varustetuilla vesinisäkkäillä, tietojen vähäisyys johtaa usein näiden analogioiden yliarviointiin. Useimmissa viime vuosikymmeninä tehdyissä tutkimuksissa on keskitytty aikuisen hammasvalaan aivojen morfologiaan ja mahdolliseen fysiologiaan sekä sen toiminnallisiin järjestelmiin. Mitä tulee hammasvalaan aivojen kehitykseen, hyvin harvat viimeaikaiset artikkelit on omistettu raitadelfiinille (Stenella coeruleoalba), pyöriäiselle (Phocoena phocoena), täplädelfiinille (Stenella attenuata), norsunvalaan (Monodon monoceros) ja siitosvalaan.

Kaurisvalaiden aivojen kehityksestä on julkaistu hyvin vähän artikkeleita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.